Voimme kokea tulevamme hylätyksi monella tavalla. Voimme kokea, että puoliso, elämänkumppani, ystävä tai vaikkapa oma isä tai lapsi hylkää meidät. Olipa kysymys sitten todellisesta hylkäämisestä tai vain hylkäämiskokemuksesta tunteena, kokemus voi olla hyvin vahva. Hylätyksi tuleminen on usein yksi suurimmista peloistamme mm. kuolemanpelon ohella, ja se voi traumatioida meitä syvästi.
Hylkäämiskokemus on todellinen
Kokemus on todellinen, vaikka käytännössä todellista hylkäämistä ei olisi edes tapahtunut tai olivatpa perusteet tai taustat kokemukselle millaiset hyvänsä. Kokemus kannattaakin kaikkien osapuolten kesken tiedostaa ja hyväksyä. Hylkäämiskokemus voi johtua täydellisen hylkäämisen ohella myös henkisestä poissaolosta, kyvyttömyydestä, ajan puutteesta jne.
Syyttömänä syytetyn paikalla
Usein joku tai kaikki osapuolet kokevat itsensä syyttömäksi ja kokevat tulleensa kohdelluksi epäreilusti tullessaan hylätyksi tai kuullessaan toisen kokemuksesta tilanteesta, jossa itse on ollut vaikuttamassa toisen hylkäämiskokemuksen syntyyn. On luonnollista, että syytetty puolustautuu ja jopa hyökkää vastaan tullessaan syytetyksi asiasta, jossa ei ole välttämättä kokenut tehneensä mitään väärää. Tilannetta ei helpota, jos keskustelu muuttuu väittelyksi tai toisen syyttelyksi.
Tietoa tarjoamistamme tuotteista
Hylkäämiskokemus voi traumatisoida
Hylkäämiskokemus voikin jäädä asioiden kärjistymisen vuoksi käsittelemättä. Vaikka hylkäämiskokemus siihen liittyvine tunteineen johtuu aiemmista kokemuksistamme ja ohjelmoinneistamme, voi se toistuessaan yhä pahentaa tätä traumaa, mikäli tunteesta ei saa puhua ja sitä ei saada käsiteltyä. On tärkeää, että kokemus tunnistetaan, tunnustetaan ja terveellä tavalla käsitellään, ymmärretään, hyväksytään ja annetaan anteeksi.
Miksi koemme tulleemme hylätyksi?
Kuten edellä on jo todettu, hylkäämiskokemus on aina todellinen, ja se johtuu jonkinlaisesta ajatuskulusta, jossa mieli selittää tapahtunutta aiempien kokemustemme pohjalta. Mielen toiminta, ja siitä johtuva ajatuskulku tunteineen on yleensä alitajuisen mielemme tuotosta, emmekä ymmärrä sitä miksi koemme niin kuin koemme.
Joskus voi olla hyväkin, että tiet erkanevat
Joskus syy hylkäämiseen voi olla hyvin selvä ja inhimillisestikin ajatellen perusteltu. Kanssakäymisestä jonkin ihmisen kanssa on voinut tulla yksinkertaisesti niin vaikeaa, että on toisen tai jopa molempien osapuolten näkökulmasta parempi, että tiet erkanevat. Taustalla voi olla henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai mitä tahansa vastaavaa – jopa terveys tai henki voi olla uhattuna.
Hylkäämiskokemuksesta voi olla myös hyötyä
Hylkäämiskokemus voi olla siten ns. pienempi paha, mutta toisaalta kysymyksessä on aina myös oppimiskokemus: mahdollisuus eheytyä ja mahdollisuus kasvaa entistäkin vahvemmaksi. Opimme ehkä empatiaa, toistemme ymmärtämistä ja hyväksymistä. Trauma tai kriisi voi tuoda tärkeitä oivalluksia ja kasvattaa meitä rakastamaan pyyteettömästi.
Kysymys on ymmärryksen ja hyväksymisen vaikeudesta
Hylkäämiskokemuksessa onkin kysymys yleensä juuri siitä, että toinen osapuolista ei ymmärrä tai voi hyväksyä saamaansa kohtelua tai paremminkin sen puutetta. Näin ollen hän voi kokea jäävänsä yksin, tai että hänestä ei välitetä tai että häntä ei hyväksytä. Kun toisen näkökulmasta perusteet jopa teiden erkaantumiselle ovat selvät ja perustellut, toinen ei välttämättä ollenkaan ymmärrä sitä, miksi hänen kanssaan ei haluta enää olla tekemisissä. Vaikka toisen mielestä tilanne olisi päivänselvä, toinen ei ehkä lainkaan voi ymmärtää tilannetta. Voisikin olla hyvä, että tilannetta ja sen perusteita ainakin yritetään selittää toiselle osapuolelle.
Miksi haluamme tehdä pesäeroa aiemmin läheiseenkin ihmiseen?
Joskus haluamme olla vähemmän tai ei ollenkaan tekemisissä jonkin ihmisen kanssa esim. rakentavaan kanssakäymiseen liittyvien vaikeuksien vuoksi. Kanssakäymisestä on voinut tulla erilaisten arvojen tai uskomusten vuoksi inhimillisesti ajatellen liian vaikeaa tai vaikkapa voi olla vain niin, että aikuisen ja lapsen maailmat ovat niin erilaisia, että keskustelu toisen asioista voi olla liian vaikeaa tai pelottavaa.
Olosuhteet voivat myös viedä liian kauas
Tavallista myös on, että omat tai meille läheisten ihmisten vaikeudet tai sairaudet vievät yksinkertaisesti kaiken energian ja huomion, jolloin vaikkapa oma lapsi tai puoliso voi saada vähemmän huomiota kun mitä hän odottaa ja kaipaa. Tällöin emme pesäeroa tietoisesti ollenkaan halua, mutta voimme silti aikaansaada hylkäämiskokemuksen, kun esim. lapsi, puoliso tai ystävä ei saakaan kaipaamaansa huomiota.
Sisäinen lapsemme voi kokea suurta tuskaa
Vaikka syy hylkäämiskokemuksen syntymisessä olisikin pakottava, voi kokemus aiheuttaa suurta tuskaa. Vielä kaksi sukupolvea sitten isovanhempamme saattoivat joutua jättämään perheensä, kun heidät määrättiin sotaan tai jopa evakkoon määrätyt perheet saattoivat joutua erilleen toisistaan. Tällöinkin sisäinen lapsemme voi kokea tilanteen tuskalliseksi, eikä ymmärrä tai hyväksy tilanteeseen johtaneita selityksiä.
Kykenemättömyys riittävään huomioimiseen
Perheessä voi olla erilaisia elämää hankaloittavia tekijäitä, kykenemättömyyttä huolehtia kaikista asioista kunnolla, suurtakin huolta tai asioita, jotka vievät hetkellisesti tai pidempäänkin täyden huomion esim. jonkun perheenjäsenen sairastumisen kautta. Voi olla myös niin, että työn tai muun inhimillisen syyn vuoksi esim. lapsi kokee isänsä etäiseksi nähdessään häntä vain silloin tällöin. On valitettavan yleistä, että aikuiset väsyvät erilaisten työn, toimeentulon, ihmissuhteiden, sairauden tai muiden ongelmien vuoksi eivätkä jaksa huolehtia enää kodin, perheen tai ystäviensä asioista.
Eikö todellisuus vastaakaan odotuksiamme?
Negatiivinen kokemus tai tunne on seurausta myös siitä, että todellisuus ei kohtaa odotuksiamme. Tavallista on, että vertaamme omaa tilannettamme johonkin ulkopuolella olevaan. Vertailupohjaa voidaan saada oman kokemuspohjan lisäksi ystäviltä ja tuttavilta, mutta nykyään yhä enemmän kiiltokuvamaista julkikuvaa mm. somen kautta. Enempää tai parempaa odottava ihminen pettyy, kun ei enää saakaan sitä, mitä on ennen saanut tai olettaa erilaisten ohjelmointiensa vuoksi saavansa. Kun perheeseen syntyy toinen lapsi, on tavallista, että esikoinen on mustasukkainen ja pettynyt siihen, ettei saakaan enää niin paljon huomiota kuin aiemmin.
Isän ja äidin perinteiset roolimallit
Äidin rooli on useimmiten perinteisesti ollut toimia lähempänä lasta olevana vanhempana, kun perheen isä on käynyt töissä ja vastannut enemmän perheen toimeentulosta. Roolit ovat nykyaikana suuresti sekoittuneet eikä perinteinen malli enää välttämättä ole lainkaan toimiva. Tällöin kuitenkin kotoa saatu malli voi olla ns. vanhanaikainen perinteinen tapa toimia, eikä ole helppoa toimia eri tavalla kuin ohjelmointi, joka kotoa on omaksuttu.
Kuinka kiinnostuneita lastemme menoista ja tekemisistä meidän tulisi kasvattajina olla?
Valtaa, vastuuta ja vapautta antamalla saadaan vastuullisia, itsenäisiä ja oma-aloitteellisia ihmisiä yhteiskuntaan. Kuitenkin lapsi, joka saa itsenäisesti tehdä mitä haluaa ja mennä sekä tulla vapaasti, voi olla pettynyt, jos hänen tekemisistään ei olla kiinnostuneita.
Vastuuta voi antaa vastuullisesti tai vastuuttomasti
Lastemme tekemisistä on syytä olla jatkuvasti kiinnostunut, vaikka lapselle annettaisiinkin hänen valmiuksiensa mukaisesti valtaa ja vapautta. Vaikka meidän ei pidä tehdä läksyjä lapsemme puolesta, voimme niiden tekemisessä kuitenkin terveellä tavalla auttaa ja kannustaa.
Mitä meidän pitäisi tehdä parantaaksemme hylkäämistraumaa?
Hylkäämistunteen ja siihen liittyvien oheistunteiden mm. katkeruuden, syyllisyyden tai vihan kohtaaminen on avainasemassa traumasta toipumiseksi. Voidaksemme todella käsitellä hylkäämiskokemuksemme se on syytä tuntea ja kokea. Tällöin edellytykset kokemuksen käsittelemiseksi ovat olemassa, kun joudumme tunnistamaan ja tunnustamaan, ihan käytännössä tuntemaan ja kokemaan hylätyksi tulemisen aiheuttamaa tuskaa. Kärsimyksen kautta huomiomme siirtyy asian käsittelemiseen ja asiasta on tärkeää alkaa tällöin puhua ja sitä käsitellä.
Asian esille ottaminen
Kun asia ennemmin tai myöhemmin otetaan esille, ollaan jo pitkällä. Uskaltautuminen tunteesta puhumiseen mahdollisesti ensin jonkun muun, mutta ehkäpä myös varsinaisten asianosaisten kanssa yleensä tarkoittaa jo sitä, että olosuhteet asian käsittelemiseksi ovat muuttuneet otollisemmaksi. Vaikka lopulta kokemuksen synnyssä mukana olevat ihmiset ovat ne, joiden kanssa asian parhaiten ja lopullisimmin saisikin ehkä käsiteltyä, voi asiasta olla hyvä puhua ensin jonkun luotettavan ystävän tai terapeutin kanssa.
Nyt tarkkana: vastaatko vihaan vihalla
Asioita esille tuova voima voi rakkauden ohella olla myös viha, jolloin on luonnollista, että ensireaktiona voi olla tarve puolustautua esiin tuotuihin syytöksiin. Tässä tilanteessa kysytäänkin valmiutta käsitellä asiaa rakentavasti. Koska asia on nyt tuotu esiin, sinut on koettu oletettavasti riittävän turvalliseksi ihmiseksi ja kykeneväksi käsittelemään nyt asiaa. On ymmärrettävää jos viha nostaa esiin vihaa, mutta mahdollisesti asiat ovat siis menossa jo parempaan suuntaan!
Ymmärrys, hyväksyntä ja anteeksiantaminen
On helpompi antaa anteeksi, jos kykenemme ymmärtämään ja hyväksymään tapahtunutta. Henkilö joka on sinut hylännyt mahdollisesti yhä rakastaa sinua. Jos todella haluat ymmärtää tapahtunutta, tapahtumiin johtaneista keskusteluista voi olla todella suuresti hyötyä. Harva pystyy vain oman päänsä sisällä käsitellä tapahtunutta niin, että vapautuisi siitä täysin. Täydellinen vapautuminen edellyttää omakohtaisen hyväksymisen ja anteeksiantamisen lisäksi anteeksiantamista kaikille muillekin osapuolille.
Apua hylkäämiskokemuksen käsittelemiseen on tarjolla
Käsitelläksemme hylkäämiskokemuksen kunnolla voi olla hyödyllistä pyytää ja ottaa vastaan apua kokemuksen käsittelemiseksi. Aina emme voi tai yksinkertaisesti kykene käymään asiaa läpi niiden osapuolten kanssa tai niissä olosuhteissa, jossa olemme tai jossa trauma on syntynyt.
Tavoitteita hylkäämistrauman käsittelyyn
On hyvä pyrkiä palauttamaan olosuhteet sellaiseksi, että ihmisen perustarpeet tulisivat tyydytetyksi. Ehkä jopa saataisiin palautettua toimiva yhteys osapuolten välille. Henkisen tason yhteys eli esim. tunne rakkaudesta ja välittämisestä sekä tarvittava hoiva ja ihan fyysinenkin tuki ja kanssakäyminen olisi hyvä saada palautettua osaksi osapuolten elämää. Jokaisen meistä tulisi tuntea olevamme turvassa, riittäviä, arvostettuja, hyväksyttyjä ja rakastettuja.
